Pro-radan väyläkuvaukset old
Pituus: 2890m, par 65
Väylä 1: Weber-väylä, pituus 87 m, par 3
Pro-tii: Avausväylä kulkee isojen komeiden mäntyjen keskellä suoraa linjaa ~60m sweet spottiin, josta kaartuu oikealle 30m pitkä loppuväylä. Väylän alussa haarautuu pääväylän oikealla puolen myös oikaiseva kapea mäntykuja mahdollisuus, mutta ennen koria voi sitten helposti kiekot kolista puihin. |
Väylä 2: Oamk-väylä, pituus 190 m, par 4
 Pro-tii: Avaus on pitkin ob-linjaa puiden reunustaessa reitin. N. 60 metrissä väylä kääntyy oikealle ennen kujalla eteen tulevaa puusaareketta ja siitä jatkuu keskeltä avoimempi 130m suoralinja korille. Matkalla on ylitettävä laakso ennen harjanteen päällä pienten puiden keskellä sijaitsevaa koria. Väylä vaatii rohkeutta ja tarkkuutta. |
Väylä 3: Kaleva-väylä, pituus 215 m, par 4
 Pro-tii: Väylä on kaksiosainen. Haasteena väylällä on pitkät sijoitukset ensin n. 100m sweet spot-mutkaan ja sen jälkeen reilu 110m vielä tarkemmin puiden muodostamalle portille, jotta pirkkoputti olisi tarjolla. Oikealta kasvamassa olevan puuston yli voi kyllä yrittää mutkan oikaisua ja saada ehkä ratkaisevan edun. Loppusuoralla vasemmalla ob:kin on mahdollinen. |
Väylä 4: pituus 140 m, par 4
Pro-tii: Metreiltään tämän pitäisi olla periaatteessa helpohko par-luvultaan, etenkin osaavalle isokätiselle taivasheittäjälle. Pirkottaminen voi olla silti hankalaa korin kukkulasijainnin vuoksi. Väylä alkaa 50 m suoralla ensimmäiseen mutkaan mäntyjen keskelle ja siitä avautuu viistosti oikealle toinen 50m pitkä väylä kukkulan juureen. Maisemakukkula on lopuksi vielä valloitettava, mutta sen reunuksilla vaanii raffit ja rotkot. |
Väylä 5: pituus 107m, par 3
Pro-tii: Selkeä oikealta avoin väylä. Viistorinteessä kulkevan 100m suoran jälkeen kori on hieman piilossa mäntymetsikön takana vasemmalla pienessä ylärinteessä. Korin takana on pieni raffirotko, mutta väylän pahin ansa on ennen korikukkulaa vasemmalla oleva metsikkökuoppa. |
Väylä 6: pituus 191 m, par 4
 Pro-tii: Nyt saa siivuttaa! Pienen mäen päältä ahnehditaan aluksi 150 m puiden reunustamaa laaksoa pitkin toisella puolen odottavalle hiekkatörmälle. Mieluusti sijoittaen heitto vielä niin, että jatkoheitto olisi mahdollinen törmän päältä alkavan metsän aukkoon ja vasemmalle suuntaavalle loppusuoralle. |
Väylä 7: Pihlavat-väylä, pituus 161 m, par 4
 Pro-tii: Väylä alkaa 40m metsäkujalla, jonka jälkeen tulee loiva alamäki avoimeen hiekkarinteeseen. Isoille tarkoille käsille on tilauksessa suora linja yli alhaalla laaksossa kasvavan metsikön; joko pienelle sweet spot-aukealle tai jopa vieläkin pidemmälle korille johtavalle puukujalle. Metsän päältä heitoissa saa olla tarkkana, ettei raffit syö oikotien etuja. Toinen vaihtoehto on pelata väylää pitkin oikealle kaartuva avausheitto, jolloin laaksossa oleva pikkumännikkö on ässäävästi kierrettävissä. Tässä birdiet ovat harvinaisia ja tämä on ennemminkin par-haaste. |
Väylä 8: pituus 133 m, par3
 Pro-tii: Väylä kaartaa vasemmalle nopeasti, sitten pidempi suora, lopuksi pikku koukkumutka oikealle ja kori on pari metriä ylempänä hiekkarinteessä. Ei suinkaan ole edes mikään helppo par, jos kapealla kujalla menee metsään ja lopuksi voi olla haastava putti oikealle yläviistoon. Avaus voisi olla matala liukuva heitto väylää pitkin oikealta vasemmalle tai korkealta puuseinämän päältä väylälle palaava. Par-haaste. Pelaajien tulee antaa kellolla äänimerkki 9-tiiltä, kun väylä-8 on seuraavilla avattavissa. |
Väylä 9: pituus 166 m, par 3
 Pro-tii: Väylä on heille avoin, jotka saavat heittonsa sivuilla kulkevien puiden yli. Pienemmät kädet tyytyvät tässä pariin väyläheittoon kohti kaukana siintävää hiekkarinnettä. Hiekkarinteen päällä on pieni metsäsaareke, jonka voi kiertää vasemmalta tai oikealta puolelta. Näistä oikeanpuoleinen väylä on hiukan avoimempi. Vasemmalla väylän sivussa lisäksi kulkee autotie, joka on ob-aluetta. Lähestymisten kanssa on oltava tarkkana, kun kori on pienessä metsätaskussa. Jos kiekko karkaa liiaksi oikealle, on vastaantulevia 7-väylän pelaajia syytä varoittaa fore-huudoin. Par-haaste. |
Väylä 10: Simon Lizotte -väylä, pituus 160 m, par 4
Pro-tii: Takaysin avausväylä on helpohko par 4, jos pysyt väylällä. Sen sijaan sattuneita lipsauksia odottaa armoton puusto. Avausheitto vaatii laskemaan kiekon oikealle kääntymisen tarkasti 70-80m sweet spottiin. Isojen mäntyjen reunustama väylälinja on keskiosastaan s-mutkan muotoinen ennen korille vievää suoraa. Näistä haasteista huolimatta radalla vieraillut maailman ehdottomiin huippupelaajiin lukeutuva Simon Lizotte taituroi, tai pikemminkin taikuroi, tämän väylän avauksella korille asti ottaen tähän eaglen. ”Yksi parhaista golf-heitoistani” sanoi Simon jälkeenpäin. Tämä tapaus jäi elämään tarinoihin. Väylästä päätettiin tehdä näin ollen Simon Lizotten nimikkoväylä |
Väylä 11: pituus 160 m, par 4
 Pro-tii: Tämä on radan dog-leg –väylä. Avaus on joko suora ~65m sijoitus merkkipuun tienoille sweet spottiin tai pommihysse korkealta vasemman reunan puiden yli mutkaa oikaisten. Seuraavalla pidemmällä suoralla on useita väyläpuita, joita tulee väistellä ja etsiä niiden välistä linjoja korille. Korin ympärillä on nopea griini ja pieni lasku, joka voi viedä lähestymisen takana olevan koivun lehvästön taakse tai rollauttaa muun lähistön puuston taakse hankaloittamaan puttia. |
Väylä 12: pituus 289 m, par 5
Pro-tii: Radan signature-väylä, ”Graalin Malja” – ja radan pisin väylä. Aluksi sukelletaan kohtuullisen avointa väylää kauniisti kaartuvan Pikkarala Frisbeegolfin logopuun ohitse metsän reunustamaan pitkään suoraan. Puolenvälin jälkeen alkaa väylä vasemmalta avoimemmalta sivultaan kaartaa pikkuhiljaa kapeammaksi päätyen lopuksi ahtaaksi kurkuksi ennen koria. Kaarron alkaessa on myös väyläpuita oikealla puolen, joten vasen reuna on selkeämpi linja pelata. Koria lähestyttäessä saa olla tarkkana, sekä puiden muodostaman tiukkenevan kujan, että vasemmalle sivulle tulevan ob:n kanssa. Tällä väylällä par-tulos on jo hyvä. |
Väylä 13. ”Holarin metsästys”
Pro-tii: Väylä on lyhin ja helpoin metsäväylistä. Ihan suoralla heitolla voi päästä nostopirkolle. Tai voi vaikka koittaa varmistaa alkuportin jälkeen hieman vasemmalle kääntyvällä sijoituksella kolmosen. Haasteena voi kuitenkin olla liian pitkä taka-ob:lle menevä heitto, tai puolenvälin tienoille asti kaventamassa olevat väylän reunuspuut. Myös yksi ilkeä väyläpuu löytyy ennen koria. Heitetään pro-tiiltä.
Pro-tii: 89m, par 3. Väylä on lyhin ja helpoin metsäväylistä. Ihan suoralla heitolla voit olla nostopirkolla. Tai voit varmistaa alkuportin jälkeen vasemmalle kääntyvällä sijoituksella kolmosen. Haasteena on liian pitkäksi menevä heitto ob:lle tai puolenvälin tienoille asti olevat väylän kavennuspuut. Myös yksi ilkeä väyläpuu löytyy ennen koria. Ama-tii: Väylä on sama, heitetään pro-tiiltä. |
Väylä 14. ”Käärmeväylä”
 Pro-tii: 233m, par 5. Tämä on par 5, jossa pirkottaminen on tavoiteltavaa. Väylällä on kuitenkin haasteensa ensin voitettavana. Sen alku on tarkkaa loppuun liukuvaa ässäheittoa vaativa. Sen jälkeen on pitkä suora, jonka loppupuolelle tulee peliin pari peräkkäin olevaa väyläpuuta jonka kiertämispuoli tulee valita. Vasemmalle kimmonneet osumat uhkaavat viedä kiekkoja ob:lle ja oikealle taas on tiheämpää raffia. Lopuksi lähestyminen on oikealla olevaan pitkään taskuun. |
 Ama-tii: 172m, par 4. Amatööritii ohittaa haasteelliset alkumutkat, mutta taaskaan ei pidä antaa sen hämätä – haastetta riittää edelleen. |
Väylä 15. Pörhö-väylä
 Pro-tii: 194m, par 4. Avaus lähtee mäen päältä alas pitkää hieman vasemmalle kaartuvaa väylää pitkin. Tähtäin on puusaarekkeen sivustalle sweetspottiin, josta voi jatkaa mutkakohdan tuoman uuden haasteen kimpussa. S-mutkan jälkeen on väylä sitten vieläkin haastava jopa paria ajatellen. Heitot voi mennä vielä loppusuorallakin helposti metsään. |
 Ama-tii: 101m, par 3. Heitetään mäen alta, porttimutkakin ohitetaan heittämällä avaus sen sivusta. Ei parane poiketa tässäkään avauksessa silti väylältä. |
Väylä 16. ”Paluu montulle”
Pro-tii: 138m, par 3. Avausheitto tehdään metsän siimeksestä ulos vaihteeksi avointa väylää pitkin. Nyt on tavoiteltavaa tempaista laakson yli tasanteelle, jopa aina korille asti isolla kädellä. Korille ei pääse suoralla heitolla vaan soramontun sivua seuraavan vasemmalle kaarron kautta. Ei ole suositeltavaa joutua liian aikaisin vasemmalle, jolloin päädytään metsään. Jatkoheiton voi tehdä korille kiertäen väyläpuu kauempaa oikealta tai voi myös tulla puun vasemmalta puolen hiukan tiukempaa oikaisevaa reittiä. Ama-tii: Väylä on sama, heitetään pro-tiiltä eli amatööriväylän näkökulmasta ajatellen vielä kovasti haasteellinen. |
Väylä 17. Ärrä-väylä
Pro-tii: 82m, par 3. Radan lyhin väylä on vieläpä täysin avoin suora ilman korkeuseroa. Tämä väylä toimii hyvin radalle tultaessa alkulämmittelyväylänä silloin kuin siinä ei ole ruuhkaa kierroksilla olevista pelaajista. Haasteet väylällä ovat kukkulalta kukkulalle tuoma matkan arviontivaikeus ja usein vastakkainen tuuli, joka voi viedä kiekkoja sivuun rinteen korostaessa seurauksia. Myös liian pitkää liukua 5- ja 18-väylien tiille on syytä varoittaa fore-huudoin. Ama-tii: Väylä on sama, heitetään pro-tiiltä. |
Väylä 18. Powergrip-väylä
 Pro-tii: 155m, par 3. Avaus väylällä kukkulalta on helpohko esteettömyydessään. Helpottaa huomattavasti par:n pelaamista jos saa avaukseen kunnolla mittaa, niin että päätyy vastarinteen päälle asti – tiiltä reiluun 120 metriin. Laaksoon jääneiden heittojen jatkoheitot on tehtävä ylämäkeen ja harjanteen taakse peittyvän koripaikan hahmotus on vaikeaa. Kori on merkitty lipulla ja on hieman metsänreunan suojassa. |
 Ama-tii: 91m, par 3. Matkahan ei ole kauhean pitkä, mutta ylämäki ja hieman sivuun vedetty tiipaikka laakson sivurinteellä tekee taas väylään haastetta. |
Pro-rata: 2890m, par 65 / Ama-rata: 2045m, par 58
Tässäpä suunnittelijan näkökulmasta kuvaukset väylistä.
Haasteita ja hauskoja heittoja,
Riku Kaajakari